Onko pu-erh-tee mustaa vai vihreää teetä?

Pu-erhin luokitteleminen voi olla yllättävän vaikeaa, varsinkin jos se ei ole ennestään tuttu.

Monille erikoistuneiden teepiirien ulkopuolella ensikosketus pu-erhiin on itse asiassa kypsä pu-erh (shou). Sitä näkee toisinaan kiinalaisten ravintoloiden teelistoilla ja aasialaisissa ruokakaupoissa, ja joskus sitä myydään myös teepusseissa tai sekoituksissa, joita markkinoidaan ”hoikentavana” tai laihdutusta edistävänä teenä. Koska kypsä pu-erh on niin tummaa, sitä on helppo pitää jonkinlaisena mustana teenä.

Pu-erhia valmistetaan kuitenkin kahdella päätyylillä: kypsänä pu-erhina (shou) ja raakana pu-erhina (sheng). Ne voivat näyttää ja maistua niin erilaisilta, ettei niitä heti arvaisi samaan teeperheeseen kuuluviksi.

Kypsä pu-erh on yleensä hyvin tummaa sekä lehdiltään että kupissa. Sen hauduke voi olla syvän punaruskeaa, ja sen pehmeän maanläheiset maut voivat tuoda mieleen puun, taatelit, viljan tai kaakaon.

Nuori raaka pu-erh voi olla lähes täydellinen vastakohta. Sen hauduke on usein vaalean kullankeltainen tai kellanvihreä, ja siinä on raikkaampia kukkaisia, ruohomaisia tai hedelmäisiä aromeja sekä selvemmin havaittavaa karvautta ja suuta kuivattavaa tuntua. Sekä ulkonäöltään että luonteeltaan se voi muistuttaa paljon enemmän vihreää teetä.

Kumpaa se siis on? Onko pu-erh mustaa vai vihreää teetä?

Molemmissa vertauksissa on järkeä, mutta eri syistä. Kypsää pu-erhia luullaan usein mustaksi teeksi sen tumman ulkonäön ja maun vuoksi. Raaka pu-erh muistuttaa paljon enemmän vihreää teetä alkuvaiheen käsittelynsä vuoksi.

Helpoin tapa ymmärtää ero on lakata hetkeksi tarkastelemasta teen väriä kupissa ja seurata, mitä lehdille tapahtuu.

Pu-erh, musta tee ja vihreä tee saavat kaikki alkunsa samasta kasvista

Vihreä tee, musta tee ja pu-erh saavat kaikki alkunsa Camellia sinensis -teekasvista.

Pu-erh yhdistetään erityisesti Yunnanin suurilehtisiin teelajikkeisiin, mutta samoista Yunnanin lehdistä voidaan valmistaa myös mustaa teetä. Dian Hong, yksi Kiinan tunnetuimmista mustista teelaaduista, on tästä hyvä esimerkki.

Lehti itsessään ei siis ratkaise, millaista teetä siitä tulee. Ratkaisevaa on se, mitä tuottaja tekee sille poimimisen jälkeen.

Tuoreet lehdet voidaan kuumentaa varhaisessa vaiheessa hapettumisen hidastamiseksi ja niiden vihreän luonteen säilyttämiseksi paremmin. Ne voidaan rullata ja jättää tarkoituksella hapettumaan, kunnes niistä tulee mustaa teetä. Yunnanin lehdet voidaan myös jalostaa auringossa kuivatuksi maochaksi, joka toimii raaka- ja kypsän pu-erhin lähtökohtana.

Sama teekasvi, joskus jopa samanlainen lehtimateriaali, mutta hyvin erilaiset matkat teepuutarhasta kuppiin.

Pu’erhilla on myös vahva yhteys alkuperäpaikkaansa. Se on Yunnanin teeperinne, jolla on tarkkaan määritellyt raaka-aineet ja tuotantomenetelmät, eikä vain sellaisen tekniikan nimi, jota voidaan soveltaa mihin tahansa teehen missä tahansa.

Kun yritämme selvittää, onko pu’erh mustaa vai vihreää teetä, hyödyllisin lähtökohta on kuitenkin käsittely.

Miksi pu’erh sekoitetaan usein mustaan teehen?

Kypsän pu’erhin kohdalla sekaannus on helppo ymmärtää.

Vahva shou-hauduke voi olla niin tummaa, että siitä tuskin näkee läpi. Märät lehdet voivat olla ruskeita tai lähes mustia, ja kupissa voi maistua syviä puun, maan, viljan, taatelien tai kaakaon sävyjä. Myös vanha raaka pu’erh voi tummua huomattavasti riittävän monen säilytysvuoden jälkeen.

Jos teeluokat perustuisivat pelkkään ulkonäköön, ”musta tee” tuntuisi täysin järkevältä arvaukselta.

Teen kohdalla asia ei kuitenkaan toimi näin.

Taustalla piilee myös kielellinen ongelma. Kiinaksi tee, jota englannin- ja suomenkieliset kutsuvat mustaksi teeksi, on hongcha (紅茶), joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”punaista teetä” ja viittaa haudukkeen punertavaan väriin.

Lisäksi on heicha (黑茶), joka tarkoittaa kiinaksi kirjaimellisesti ”mustaa teetä”, mutta käännetään tavallisesti englanniksi nimellä dark tea ja suomeksi jälkifermentoiduksi teeksi. Pu’erh liitetään yleensä tähän laajempaan jälkifermentoitujen teiden ryhmään.

Näin syntyy hieman hankala merkitysten risteymä:

Suomen musta tee = kiinan hongcha eli ”punainen tee”
Kiinan heicha, kirjaimellisesti ”musta tee” = suomeksi jälkifermentoitu tee

Kun teekaupan valikoima on jaettu vain vihreään, valkoiseen, oolong- ja mustaan teehen, on helppo ymmärtää, miksi pu’erh päätyy ”mustan teen” alle.

Se saattaa olla kätevää valikon kannalta, mutta ei erityisen hyödyllistä teen ymmärtämisen kannalta.

Onko raaka pu’erh vihreää teetä?

Tämä vertailu on paljon kiinnostavampi, koska se ei perustu vain ulkonäköön.

Nuori raaka pu’erh ei vain muistuta vihreää teetä. Niiden käsittelyn alkuvaiheissa on aidosti paljon yhteistä.

Sheng pu’erhiin tarkoitetut tuoreet lehdet kuumennetaan suhteellisen varhaisessa tuotantovaiheessa. Tämä vaihe tunnetaan nimellä sha qing eli vihreän säilyttävä kuumennus, ja se vähentää niiden entsyymien aktiivisuutta, jotka muutoin aiheuttaisivat nopean hapettumisen. Sen jälkeen lehdet rullataan ja kuivataan auringossa.

Näin syntyvää irtoteetä kutsutaan nimellä shaiqing maocha, joka tarkoittaa auringossa kuivattua vihreää teetä tai auringossa kuivattua käsittelemätöntä teetä.

Tässä vaiheessa raaka pu’erh muistuttaa siis paljon enemmän vihreää kuin mustaa teetä. Mustaa teetä valmistettaessa tuottaja toimii lähes päinvastoin: lehtiä ruhjotaan ja niiden annetaan tarkoituksella hapettua ennen kuivaamista.

Tämän käsittelyeron voi myös maistaa.

Nuori sheng voi todella maistua vihreältä teeltä

Jos käsityksesi pu'erista perustuu pääasiassa kypsään teehen, nuori sheng-pu'er voi olla melkoinen yllätys.

Tumman ja maanläheisen teen sijaan saatat löytää kirkkaan kullanvärisen haudukkeen, jonka aromeissa on kukkia, tuoreita yrttejä, hedelmiä tai hunajaa. Tee voi olla kirkas ja eloisa: sen katkeruus tarttuu kieleen ja sen supistavuus kiristää suuta ennen kuin makeus alkaa palata.

Jotkin nuoret shengit voivat tuntua kupissa lähes levottomilta. Niissä on energiaa, särmikkyyttä ja sellaista raikkautta, joka ei tuo lainkaan heti mieleen ”ikäännytettyä teetä”.

Kun tällaisen teen asettaa kypsän pu'erin viereen, ne voivat vaikuttaa kaukaisilta sukulaisilta. Tiettyjen vihreiden teelaatujen rinnalla yhdennäköisyys on kuitenkin paljon helpompi ymmärtää.

Molemmat kuumennetaan tuotannon alkuvaiheessa entsymaattisen hapettumisen hidastamiseksi. Molemmissa voi säilyä tuoreita, vihreitä tai kukkaisia piirteitä. Molemmista voi nuorena saada suhteellisen vaalean haudukkeen.

Tässä kohtaa niiden samankaltaisuus alkaa kuitenkin olla luokitusta kiinnostavampaa.

Vihreän teen ja raa'an pu'erin valmistus voi alkaa yllättävän samalla tavalla.

Ne eivät välttämättä pysy sellaisina.

Vihreä tee, musta tee ja pu'er: neljä valmistusprosessia

Erot on paljon helpompi havaita, kun nämä neljä teetä asetetaan rinnakkain.

Tarkat menetelmät vaihtelevat teestä toiseen, mutta pääpiirteissään prosessit näyttävät tältä:

Taulukon havainnollisin kohta on lähellä alkua.

Sekä vihreä tee että raaka pu'er käyvät läpi entsyymitoiminnan pysäyttävän kuumennuksen. Musta tee ei käy. Sen sijaan hapettumista edistetään tarkoituksella ennen kuivausta.

Sen jälkeen raaka pu'er ja vihreä tee alkavat jälleen erkaantua toisistaan. Vihreää teetä arvostetaan yleensä siitä, että se säilyttää suuren osan tuoreesta luonteestaan, kun taas sheng voi jatkaa muuntumistaan vuosien varastoinnin aikana.

Kypsä pu'er saa vielä yhden uuden käänteen märkäkasakäymisen myötä.

Sen sijaan, että pitäisimme näitä teelaatuja vihreästä mustaan ulottuvan asteikon eri sävyinä, on hyödyllisempää kuvitella neljä tietä, jotka haarautuvat samasta lehdestä.

Musta tee: hapettumisen annetaan tehdä työnsä

Mustan teen valmistuksessa hapettumisen annetaan olla keskeisessä roolissa.

Poiminnan jälkeen lehtien annetaan yleensä nuutua, kunnes ne pehmenevät. Sitten niitä rullataan, kierretään tai ruhjotaan muulla tavoin. Kun lehden solut rikkoutuvat, aiemmin erillään olleet yhdisteet alkavat reagoida hapen ja teessä luontaisesti esiintyvien entsyymien vaikutuksesta.

Muutos voi tapahtua hämmästyttävän nopeasti. Raikkaat vihreät aromit syvenevät, lehdet tummuvat ja esiin alkaa nousta täysin uudenlainen makukirjo. Teestä riippuen siinä voi olla maltaan, hunajan, kukkien, kuivattujen hedelmien, karamellin, mausteiden tai kaakaon vivahteita.

Kun tuottaja katsoo hapettumisen edenneen riittävän pitkälle, lehdet kuivataan ja prosessi saatetaan päätökseen.

Musta tee on nyt pitkälti saavuttanut sille tavoitellun luonteen.

Tämä ei tarkoita, ettei musta tee muuttuisi koskaan säilytyksen aikana. Se muuttuu. Kaikki tee muuttuu jossain määrin. Mustan teen ei kuitenkaan tarvitse olla varastossa kymmentä tai kahtakymmentä vuotta muuttuakseen mustaksi teeksi.

Sen luonteen määrittävä muutos tapahtui valmistuksen aikana.

Vihreä tee: raikkauden säilyttäminen

Vihreän teen valmistuksessa toimitaan lähes päinvastoin.

Hapettumisen edistämisen sijaan tuottaja kuumentaa lehdet melko pian poiminnan jälkeen. Tämä pysäyttää suuren osan entsyymitoiminnasta, joka muutoin saisi lehdet hapettumaan nopeasti.

Eri teeperinteissä tämä tehdään eri tavoin. Kiinalaisia vihreitä teelaatuja kuumennetaan usein pannuissa tai rummuissa, kun taas japanilaiset vihreät teet tavallisesti höyrytetään.

Tämän jälkeen lehdet voidaan rullata, muotoilla ja kuivata.

Tarkoitus ei ole pysäyttää lehden muuttumista ikuisiksi ajoiksi. Vihreä tee muuttuu edelleen, ja huono säilytys voi viedä herkältä kevätteeltä sen raikkauden yllättävän nopeasti. Mustaan teehen verrattuna prosessin tarkoituksena on kuitenkin säilyttää huomattavasti enemmän lehden tuoretta, vihreää luonnetta.

Siksi raaka pu-erh voi aluksi tuntua niin tutulta.

Sen alku noudattaa samankaltaista logiikkaa.

Sen tulevaisuus ei noudata samaa kaavaa.

Raaka pu-erh: aluksi vihreää, sitten aika ottaa vallan

Raaka pu-erh saa alkunsa tavalla, joka muistuttaa yllättävän paljon vihreää teetä. Lehdille tehdään sha qing, minkä jälkeen ne rullataan ja kuivataan auringossa. Näin syntyy irtonainen shaiqing maocha, joka muodostaa shengin perustan. Maochaa voi juoda sellaisenaan, mutta usein sitä höyrytetään, kunnes lehdet pehmenevät, ja puristetaan sitten kakuiksi, tiiliksi, tuocha-kiekoiksi tai muihin muotoihin.

Teen ollessa nuorta sen yhteys vihreään teehen on yhä helppo maistaa. Tuore sheng voi olla eloisa, kukkainen ja terävä, ja siinä voi olla runsaasti karvautta ja supistavuutta. Kupista voi löytyä aprikoosin, luonnonkukkien, tuoreiden yrttien, sitruksen kuoren tai hunajan vivahteita. Jotkin teet ovat lempeitä, kun taas toiset tuntuvat päättäneen tehdä vaikutuksen. Jos tarina päättyisi tähän, raakapu-erhin kuvaileminen eräänlaiseksi aurinkokuivatuksi vihreäksi teeksi ei tuntuisi erityisen oudolta.

Sheng on kuitenkin tee, jolla on pitkä muisti ja pitkä tulevaisuus. Valmistuttuaan se jatkaa muuttumistaan. Vuosien säilytyksen aikana kirkkaankeltainen hauduke voi syventyä kullan, oranssin ja meripihkan sävyihin. Tuoreiden kukkien ja hedelmien aromit voivat muuttua kuivattujen hedelmien, puun, yrttien, kamferin tai suitsukkeen vivahteiksi. Karkeammat särmät voivat pehmentyä samalla, kun suutuntuma pyöristyy ja syvenee.

Tämä ei tapahdu yhdessä yössä eikä täsmälleen samalla tavalla jokaiselle teekakulle. Juuri se tekee asiasta niin kiehtovan. Raakapu-erh voi aluksi muistuttaa vihreää teetä, mutta ajan myötä se kehittyy hitaasti aivan toiseen suuntaan.

Ero on siinä, mitä tapahtuu seuraavaksi

Kuvittele vastavalmistettu vihreä tee ja nuori raakapu-erh vierekkäin pian valmistuksen jälkeen.

Tässä vaiheessa yhtäläisyydet voivat olla varsin vakuuttavia. Molemmat kuumennettiin valmistuksen alkuvaiheessa entsymaattisen hapettumisen rajoittamiseksi. Molemmat voivat olla kukkaisia ja raikkaita sekä haudukkeeltaan melko vaaleita. Molempien lehdissä voi vielä olla runsaasti vihreää.

Kuvittele nyt samat teet kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Useimpien vihreiden teelaatujen kohdalla tämä ei oikeastaan ole tavoite. Hyvää vihreää teetä pyritään yleensä suojaamaan liialta hapelta, kosteudelta, lämmöltä ja ajan vaikutukselta, koska sen tuoreet ominaisuudet halutaan säilyttää.

Raakapu-erhin suhde ikään on erilainen. Pitkäaikainen muuntuminen voi olla yksi tärkeimmistä syistä sen säilyttämiseen.

Säilytysolosuhteet alkavat muovata teetä alkuperäisen lehtimateriaalin ja valmistusmenetelmän rinnalla. Vuosia lämpimässä ja kosteassa ympäristössä säilytetty teekakku voi kehittyä hyvin eri suuntaan kuin viileässä ja kuivassa säilytetty.

Nuori sheng voi siis olla yllättävän lähellä vihreää teetä. Kun sille antaa tarpeeksi aikaa, tätä yhtäläisyyttä voi olla vaikea enää havaita.

Se ei ole matkan varrella muuttunut mustaksi teeksi.

Se on vain tehnyt jotakin, mihin useimpia vihreitä teelaatuja ei koskaan tarkoitettu: se muuttuu jatkuvasti joksikin uudeksi.

Mitä raakapu-erhille tapahtuu sen ikääntyessä?

Tässä kohtaa teetä koskevissa selityksissä turvaudutaan usein kätevään ilmaukseen ”luonnollinen fermentaatio”.

Se on kätevä yksinkertaistus, mutta todellisuus on monimutkaisempi.

Shengin ikääntyessä tapahtuu samanaikaisesti monia muutoksia. Hapettuminen jatkuu eri muodoissa. Lehden yhdisteet hajoavat, yhdistyvät ja muuntuvat. Lämpötila ja ilmankosteus vaikuttavat näiden reaktioiden nopeuteen, ja myös entsyymeillä ja mikro-organismeilla voi olla osansa.

Tämä on yksi syy siihen, miksi säilytyksellä on niin suuri merkitys pu-erh-teessä.

Kaksi kakkua, jotka valmistettiin alun perin samasta teestä, voivat maistua hämmästyttävän erilaisilta 15 tai 20 vuoden kuluttua, jos niitä on säilytetty eri paikoissa. Kostea subtrooppinen varasto ja viileä, kuiva huone eivät ohjaa teen kehitystä täsmälleen samaan suuntaan.

Shengin kypsyminen ei siis ole vain mustan teen hapettumista hyvin hitaasti, eikä se ole sama asia kuin kypsän pu-erhin valmistuksessa käytettävä märkäkasaus.

Se on hitaampi ja vaikeammin hallittava muutosprosessi.

Raakaa pu-erhia kypsytettäessä aika ei ole vain jotakin, joka kuluu valmistuksen jälkeen.

Siitä tulee yksi osatekijä muiden joukossa.

Kypsä pu-erh kulkee nopeampaa tietä

Kypsän pu-erhin lähtökohta on pääpiirteissään sama kuin raa'an pu-erhin: auringossa kuivattu maocha.

Sen jälkeen kehityspolut erkanevat.

Shoun valmistuksessa tuottajat kokoavat maochan kasoiksi, lisäävät kosteutta ja käsittelevät teetä lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa. Tätä kutsutaan nimellä wo dui eli märkäkasaus.

Näiden kasojen sisällä mikrobitoiminta lisääntyy voimakkaasti. Lämpötila nousee, lehdet tummuvat ja tee muuttuu nopeudella, joka ei olisi koskaan mahdollinen tavanomaisessa kuivassa säilytyksessä.

Jo muutamassa viikossa raaka-aine voi muuttua tummaksi ja pehmeän makuiseksi sekä muuntua perusteellisesti.

Siksi kypsää pu-erhia kuvataan joskus oikotieksi kypsytetyn shengin kaltaiseen lopputulokseen. Vertauksessa on perää etenkin historiallisesti, mutta sitä ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti.

Hyvä kypsytetty sheng ja hyvä shou eivät tarjoa samanlaista kokemusta.

Kypsällä pu-erhilla on oma luonteensa: tummaa puuta, viljaa, taateleita, pähkinöitä, kaakaota, maata ja joskus pehmeää makeutta, joka tuntuu voimistuvan haudutuskertojen myötä. Kypsytetyssä shengissä voi olla samoja tummempia vivahteita, mutta siinä on usein myös omia kerroksiaan: kuivattuja hedelmiä, yrttejä, suitsuketta, kamferia tai vanhaa puuta.

Wo dui ei vain nopeuta shengin kypsymistä.

Se ohjaa teen toisenlaiselle kehityspolulle.

Hapettuminen ja käyminen eivät ole sama asia

Teehen liittyvä sanasto ei aina helpota asioita.

Mustaa teetä saatetaan joskus kutsua ”täysin fermentoiduksi teeksi”. Tätä ilmausta on käytetty pitkään, mutta se voi olla harhaanjohtava, jos mustaa teetä verrataan pu-erhiin.

Mustan teen valmistuksessa tärkein muutos on entsymaattinen hapettuminen. Lehtiä ruhjotaan, jolloin happi pääsee vaikuttamaan ja lehtien luontaiset entsyymit edistävät kemiallisia muutoksia, jotka antavat mustalle teelle sen tummemman värin ja ominaiset maut.

Kypsä pu-erh käy läpi mikrobikäymisen märkäkasauksen aikana. Mikro-organismit osallistuvat aktiivisesti teen muuttumiseen.

Raaka pu-erh on näistä kolmesta vaikeimmin luokiteltava. Sen pitkän kypsymisen aikana tapahtuu hapettumista sekä muita kemiallisia, entsymaattisia ja mikrobien aiheuttamia muutoksia, joihin kaikkiin teen säilytysolosuhteet vaikuttavat.

Onneksi sinun ei tarvitse saada kemian oppituntia joka kerta, kun haudutat kannullisen teetä.

Käytännön erottelu riittää:

• Musta tee hapetetaan tarkoituksellisesti valmistuksen aikana.
• Vihreässä teessä suurin osa entsymaattisesta hapettumisesta pysäytetään varhain kuumentamalla.
• Myös raaka pu-erh kuumennetaan entsyymitoiminnan pysäyttämiseksi, mutta sen muuntuminen jatkuu säilytyksen aikana.
• Kypsän pu-erhin valmistukseen lisätään tarkoituksellinen mikrobikäyminen kostean kasauksen avulla.

Kun hahmotat nämä neljä käsittelytapaa, valmiin teen värillä on paljon vähemmän merkitystä.

Mihin pu-erh sitten sijoittuu?

Yleisesti käytetyssä kiinalaisessa luokittelujärjestelmässä tee jaetaan kuuteen pääluokkaan: vihreään, valkoiseen, keltaiseen, oolong-, mustaan ja tummaan teehen.

Se, mitä englanninkieliset kutsuvat mustaksi teeksi, vastaa kiinalaista hongchaa, kun taas pu-erh yhdistetään yleensä heichaan eli tummaan teehen.

Luokitteluun liittyy tarkempia yksityiskohtia, jos haluat perehtyä syvällisesti teen taksonomiaan, etenkin raa'an pu-erhin osalta, mutta niitä ei oikeastaan tarvita tähän kysymykseen vastaamiseen.

Olennaista on yksinkertaisesti se, että pu-erh ei ole kiinalainen versio englantilaisesta mustasta teestä.

Vaikka nuori raaka pu-erh on läheistä sukua vihreälle teelle, kaiken pu-erhin kutsuminen ”vihreäksi teeksi” ei myöskään ole kovin hyödyllistä.

Joskus pu-erhiä on helpointa ymmärtää, kun lakkaa yrittämästä sovittaa sitä johonkin muuhun luokkaan.

Pu-erh on pu-erhiä.

Miltä ne maistuvat kupissa?

Käsittely kuulostaa melko abstraktilta, kunnes haudutat teet rinnakkain.

Silloin eron maistaa paljon helpommin.

Vihreän teen ytimessä on usein raikkaus. Tyylistä riippuen se voi tarkoittaa ruohon, höyrytettyjen vihannesten, kastanjoiden, papujen, kukkien tai merilevän vivahteita tai pehmeää kasvismaista makeutta.

Musta tee sijoittuu yleensä lämpimämpään makumaailmaan, jossa on maltaan, hunajan, kuivattujen hedelmien, karamellin, kukkien, kaakaon tai mausteiden vivahteita.

Nuori raaka pu-erh voi muistuttaa raikkaudeltaan vihreää teetä, mutta siinä on usein enemmän terävyyttä. Kitkeryys ja supistavuus voivat olla voimakkaita, ja niitä seuraavat makeus, syljeneritys ja pitkä jälkimaku, joka palaa yhä uudelleen vielä kauan siemauksen jälkeen.

Ikääntyneessä raa'assa pu-erhissä vertaus vihreään teehen alkaa menettää merkitystään. Teelehdistä ja säilytyksestä riippuen kupissa voi olla kuivattujen hedelmien, yrttien, puun, kamferin, suitsukkeen tai vanhan puutavaran vivahteita. Teejuoma tummenee, suutuntuma pehmenee ja aiemmin terävältä tuntunut tee voi muuttua huomattavan rauhalliseksi.

Sitten on kypsä pu-erh, jonka makumaailma on yleensä alusta alkaen aivan tummempi. Puun, viljan, taatelien, pähkinöiden, kaakaon ja maan vivahteet ovat tavallisia, teejuoma on täyteläistä ja kitkeryys yleensä paljon lempeämpää kuin nuoressa shengissä.

Jos katsot vain kupissa olevaa teetä, on helppo ymmärtää, miksi shou sekoitetaan mustaan teehen ja nuori sheng vihreään teehen.

Niiden valmistustavan tunteminen kertoo paljon kiinnostavamman tarinan.

Entä hauduttaminen?

Näiden teiden haudutustavat kuvastavat usein myös niiden erilaisia luonteita.

Vihreää teetä käsitellään yleensä melko hellävaraisesti, etenkin herkkiä kevätteelaatuja. Pienetkin muutokset veden lämpötilassa tai haudutusajassa voivat ratkaista, onko kuppi makea vai epämiellyttävän karvas.

Musta tee kestää yleensä hyvin kuumaa vettä, ja sitä haudutetaan tavallisesti kohtuullisesta lehtimäärästä useiden minuuttien ajan.

Pu-erh sopii erityisen hyvin gongfu-haudutukseen. Pieneen gaiwaniin tai teekannuun laitetaan runsaasti lehtiä, joista tehdään monta lyhyttä haudutusta. Tästä oppaasta voit lukea, miten pu-erh-teetä haudutetaan.

Puristetun teen kohdalla tämä voi olla osa nautintoa. Tiivis pala teekakkua avautuu hitaasti. Yksi haudutus voi korostaa aromia, seuraava karvautta ja taas toinen makeutta tai suutuntumaa. Aluksi hieman pidättyväinen kypsä pu-erh voi muuttua muutaman haudutuskierroksen jälkeen täyteläiseksi ja kermaiseksi.

Mikään sääntö ei vaadi hauduttamaan pu-erhia tällä tavalla.

Jos kuitenkin haluat seurata, miten tee muuttuu, etkä vain maistaa yhtä vahvaa haudutusta, gongfu-haudutus sopii pu-erhille erinomaisesti.

Onko pu-erhissa enemmän vai vähemmän kofeiinia kuin vihreässä tai mustassa teessä?

Yksinkertaista sääntöä ei ole.

Teeluokat eivät kerro luotettavasti kofeiinimäärästä. Kupissasi oleva määrä riippuu lajikkeesta, lehtimateriaalista, poimintastandardista, kasvuolosuhteista ja käsittelystä sekä siitä, miten teen käytännössä haudutat.

Kevyesti haudutetusta mustasta teestä voi saada vähemmän kofeiinia kuin pitkästä gongfu-hetkestä, jossa käytetään runsaasti nuorta shengiä.

Nuo lyhyet gongfu-haudutukset voivat vaikuttaa harmittomilta, mutta jos juot niitä kymmenen tai kaksitoista, kokonaismäärä kasvaa.

Pu-erhia ei siis kannata valita sillä oletuksella, että siinä on luonnostaan vähemmän kofeiinia kuin vihreässä tai mustassa teessä.

Valitse se, koska haluat juoda pu-erhia.

Onko pu-erh siis mustaa vai vihreää teetä?

Kumpikaan nimitys ei oikein sovi.

Pu-erh ei ole mustaa teetä. Vaikka nuori raaka pu-erh on käsittelytapansa puolesta aluksi paljon lähempänä vihreää teetä, se ei pysy sellaisena. Sheng jatkaa muuttumistaan ikääntyessään, kun taas kypsä pu-erh kulkee omaa reittiään märkäkasakäymisen kautta.

Yksinkertaisin vastaus on siis tämä:

Raaka pu-erh on aluksi lähempänä vihreää teetä, ja kypsä pu-erh saattaa näyttää enemmän mustalta teeltä, mutta lopulta pu-erh kulkee omaa polkuaan.

Ja juuri se tekee siihen tutustumisesta niin kiinnostavaa. Maista nuorta shengiä ikääntyneen shengin rinnalla tai vertaa jompaakumpaa pehmeään kypsään pu-erhiin, niin alat nähdä, miten laaja pu-erhin maailma voikaan olla.